Tupakoitsijoita on Suomessa yhä vähemmän. Nyt polttaa noin joka neljäs mies ja noin joka viides nainen. Tupakointi ei enää pitkään aikaan ole ollut muodikasta, vaan hiukan hävettävää touhua.
Tupakka tuli tunnetuksi Suomessa 1600-luvulla. Saksassa vierailleet sotilaat ja opiskelijat toivat tupakkaa mukanaan, kun he palasivat kotimaahan. Tupakoinnin aloittivat ensin rikkaat kaupunkien asukkaat. Työläiset ja maaseudulla asuvat alkoivat tupakoida vasta myöhemmin.
Tupakoinnin epäterveellisyyttä ei ymmärretty entisaikoina lainkaan. Vasta 1950-luvulla lääkärit ja tutkijat alkoivat ymmärtää, että tupakointi on vaarallista. Suomeen säädettiin ensimmäinen tupakkalaki vuonna 1976. Siinä kiellettiin tupakan mainostaminen. 1990-luvulla säädettiin uusi laki, joka kielsi tupakoinnin työpaikoilla. Tupakoitsijoitten oli siirryttävä ulos tai erillisiin tupakkatiloihin.
Vuodesta 2003 lähtien tupakkalakia taas tiukennettiin asteittain, ja pian kiellettiin tupakointi valtaosassa ravintoloita. Koska vain harvaan ravintolaan oli rakennettu erillinen tupakkatila, tupakoitsijat siirtyivät kadulle oven viereen. Siellä he seisovat edelleen, säässä kuin säässä usein aika säälittävän näköisenä.
Elokuvissa tupakointi on edelleen varsin yleistä. Tämä johtuu osin siitä, että tupakkayritykset maksavat elokuvayhtiöille siitä, että elokuvissa poltetaan. Hohto tupakoinnista on kuitenkin kadonnut. Ennen tupakointi yhdistettiin menestykseen ja vaurauteen, nyt se yhdistetään usein köyhyyteen ja huonoon terveyteen. Tällainen tilanne on vaikea tupakkaa myyvien yritysten kannalta. Tupakoitsijoitten määrä vähenee ja yritysten tulot pienenevät. Nyt tupakkakauppiaat ovatkin siirtymässä uusille markkinoille. Ne yrittävät löytää lisää asiakkaita köyhistä maista ja niistä valtioista, jotka ennen kuuluivat Neuvostoliittoon.
Maria Österlund, Selkouutiset 3.2.2009