Kerivät kaalit eli kerä-, puna-, suippo- ja kurttukaali on valittu vuoden vihannekseksi vuonna 2010. Keriviä kaaleja on viljelty Euroopassa jo ainakin 2500 vuotta. Keräkaali oli pitkään monissa maissa tärkein viljelty vihannes ja ravitsemuksellisesti tärkeä C-vitamiinin lähteenä. Aikaisemmin kasvimaita kutsuttiinkin kaalitarhoiksi, mikä kuvaa kasvin historiallista merkitystä.
Viljelyssä yleisin on vihreälehtinen, tiiviskeräinen keräkaali, jota usein kutsutaan myös valkokaaliksi erotukseksi punalehtisestä punakaalista. Melko vähän viljelty suippokaali muodostaa suipot, teräväkärkiset kerät. Kurttukaalin lehdet ovat poimuiset. Maultaan se on mieto.
Kaalikasvit ovat nykyään erityisen mielenkiinnon kohteena hyvien terveysvaikutustensa takia. Tutkimustiedon lisääntyminen tällä alalla voikin olla yksi avain kaalien suosion uuteen nousuun.
Valkokaalia viljellään Suomessa nykyisin reilun 500 hehtaarin pinta-alalla ja punakaalia noin 20 hehtaarilla. Kurttukaalin viljelymääriä ei tilastoida erikseen. Viljelyala on pienentynyt hiljalleen, mutta toivoa sopii, että kaalien terveellisyys, edullinen hinta ja lähiruoan arvostus nostaisivat perinteikkään kasvin arvostusta. Monipuoliset käyttömahdollisuudet raakana ja kypsennettynä tarjoavat vaihtelua arkipäivän ruokailuun.
Kaalit kuuluvat monimuotoiseen Brassica-sukuun, jonka eri lajeissa ja muodoissa on enemmän viljelykasveja kuin missään muussa kasvisuvussa. Niitä alettiin viljellä jo maanviljelyn ensiaskelten aikaan neoliittisella kaudella. Viljelty kaali polveutuu todennäköisesti villikaalista, jota tavataan Välimeren ja Atlantin valtameren kivikkoisilla rannikoilla Euroopassa.
Vuoden vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta.
Muokattu artikkelista Pielavesi~Keitele -lehdessä 27.1.2010