Kielipuolien maailmassa, jossa ihmiset voivat olla kaksi- tai kolmikielisiäkin, on yhden äidinkielen omaavilla erityisen vankka pohja. Omassa kielihistoriassani oli mahdollisuus monikielisyydelle, mutta vanhempien valinnat ohjasivat vahvan suomen kielen kehittymiseen.
Brysseliläisessä, tuija-aidan verhoamassa pihapiirissä ja läheisessä Montessori-koulussa eli tarhassa elin ranskan ja englannin kielten ympäröimänä, mutta perheen parissa pulputettiin suomea. Naapurin tyttöjen kanssa muistan kommunikoineeni tuija-aidan raoista muutamalla englannin- ja ranskankielisellä sanalla; lähinnä asiat selvitettiin huitovilla käsillä ja ilmeillä. Leikkiä täytyi ja siihen ryhdyttiin vaikka ilman yhteistä kieltä.
Vaikka kodin ulkopuolella puhuin ties mitä sekakieltä, kotona säilyi suomi. Viiden vuoden aikana ehdittiin käydä kesää viettämässä Suomessa ja lukea suomenkielinen lastenkirjasto puhki. Isoisä lähetti kuukausittain Pikku Kakkosta VHS-nauhana. Kraainemilaiseen postiluukkuun kolahti myös Aku Ankka, jota vanhempi veljeni ahmi ja joskus suostui lukemaan ääneenkin. Suomen kieleni voi varsin muhevasti.
Kouluja en ennättänyt käydä kuin vuoden, mutta sielläkin istua tapitin suomalaisten keskellä: Brysselin ko. Eurooppa-koulussa oli myös suomenkielinen luokka. Muuttolaatikot matkasivat rahtina Suomeen samana kesänä kun iäkseni kertyi 7 vuotta. Syksyllä aloitin tavallisella suomalaisella Heikkilän ala-asteella ykkösluokan. Nopea palaaminen äidinkielen kieliympäristöön unohdutti sujuvan ranskan ymmärrykseni, mutta kaipuu jäi. Brysselin piikkiin voi laskea epäsuomalaisia ilmaisuja, mutta muuten se ei jättänyt kieleeni kummempia mutkia. Yhdyssana- ja pilkkuvirheitä löytyy myös aina Suomessa asuneidenkin papereissa.
Vertaillessani monikielisten ystävieni kokemuksiin on yhden kielen vahva hallinta etu. Sen rinnalle voi rauhassa rakentaa muita kykyjä ja kielivarantoja, kun on jokin johon voi aina palata ja tukeutua. Itselleni vieraat kielet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja huolimatta koko elämäni jatkuneesta englannin käyttämisestäni ei se ole keskimääräistä kummallisempi. Ranskankin olen aloittanut lukiossa lyhyenä kielenä aivan alkeista. Tavallaan ajattelen haikeana sitä mahdollisuutta, että olisin käynyt esimerkiksi ranskalais-suomalaista koulua, mutta jossittelu on turhaa ja voin vain myöntää vanhempieni onnistuneen suomalaistamisessani.
Nykyään kieleeni vaikuttavat suomalainen media ja kirjallisuus sekä kielistä ruotsi ja englanti. ”Det är” = se on -virkkeenaloitukset kiusaavat ja englannista nappaan tuttuja lainasanoja puhekieleeni. Kielillä leikkimisen esimerkki on ”Let’s mennään!”, jota käytimme yläasteella. Opiskelemani ranska ja espanja tukevat puolestaan puhekieltäni lainatervehdyksillä, mutta eivät vaikuta kirjoitettuun tuotokseeni.
Tavoitteina ja osin unelmina haluaisin hallita englannin ja ranskan erittäin sujuvina, ruotsin ja espanjan käyttökielinä ja sekä kiinan että japanin alkeet. Ranskankielinen lapsuuden ympäristö ja englannin kohtalainen sujuvuus ovat hyviä motivaation lähteitä. Suomea aion harrastaa mahdollisen työkielen ohella myös kirjallisuuden kautta.
Anonyymi