Suomeen muuttavien lasten ja nuorten sekä paluumuuttajaoppilaiden vanhempien on syytä harkita tarkalleen, mikä on lapsen suomen kielen taito ja millainen opetus tukee parhaiten lapsen oppimista. Pitkään ulkomailla asuneen suomalais-suomalaisenkaan lapsen kielitaito ei välttämättä ole sama kuin Suomessa suomalaista koulua käyneen lapsen taitotaso. On tärkeää selvittää, onko lapsen kannalta edullisempaa saada koulussa suomea äidinkielenä vai suomea vieraana kielenä -opetusta. On tärkeää tiedostaa ongelma myös viranomaismerkintöjen suhteen.
Opetushallitus neuvoo asiassa eteenpäin. Alla opetusneuvos Leena Nissilän antamat ohjeet asiasta.
”Perusopetuksen voimassa olevien opetussuunnitelman perusteiden (1/011/20014, Opetushallitus) mukaan maahanmuuttajalle opetetaan koulun opetuskielen mukaan määräytyvän äidinkielen ja kirjallisuuden sijasta suomea tai ruotsia toisena kielenä, mikäli hänen suomen tai ruotsin kielen taitonsa ei arvioida olevan äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla (s. 34). Pelkästään oppilaan äidinkieli (muu kuin suomi, ruotsi tai saame, s. 94) ei siis määrää oppimäärää, vaan kielitaidon tasoa ja oppimäärän valintaa tulee arvioida jatkuvasti. Jos oppilas on aiemmin opiskellut suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaan, oppilaan oppimäärä voidaan vaihtaa suomi äidinkielenä -oppimääräksi, mikäli hänen kielitaitonsa arvioidaan olevan äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Tällöin oppilas opiskelee ja hänet arvioidaan suomi äidinkielenä -oppimäärän mukaisesti, aivan kuten suomenkieliset oppilaat. Oppimäärän muutos on koulun hallintopäätös, jota tehtäessä tulee kuulla huoltajia, vaikka oppimäärän muuttamista edellyttävä kielitaidon arviointi ja päätöksen tekeminen ovatkin koulun vastuulla. (ks. lisätietoja esim. täältä)
Todistukseen merkitään vain yksi oppimäärä eli se, joka kielitaidon tason perusteella on määritelty oppilaan oppimääräksi. Oppilaan äidinkieltä ei merkitä todistukseen.
Suomi ja ruotsi toisena kielenä -oppimäärät ovat todellakin tarkoitettuja vain niille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame ja joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Äidinkieleltään ruotsinkieliset opiskelevat äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä ruotsia äidinkielenä ja toisena kotimaisena kielenä suomea.
Säädösten tulkintaa koskevat kysymykset osoitetaan ko. viranomaisille.
Opetushallituksessa maahanmuuttajien koulusta koskevat kysymykset voi osoittaa seuraaville henkilöille (s-posti muotoa etunimi.sukunimi@oph.fi):
Suomenkielinen koulutus:
– Pirjo Immonen-Oikkonen, perusopetukseen valmistava opetus, perusopetus ja aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutus
– Liisa Jääskeläinen, aikuisten perusopetus ja lukiokoulutus, lisäopetus
– Marget Kantosalo, ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus ja ammatillinen koulutus
– Sanna Penttinen, ammatillinen aikuiskoulutus, vankilaopetus
– Ulla Rönnberg, maahanmuuttajien tehostettu ja erityinen tuki, lukiokoulutukseen valmistava koulutus, aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus, kotisuomessa.fi-palvelu
-Terhi Seinä, maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus
– Pekka Iivonen, oman uskonnon opetus
– Leena Nissilä, ylioppilastutkinto ja suomi toisena kielenä -opetus, vähemmistöjen kieliasiat
– Pertti Pitkänen, vapaa sivistystyö
– Sinikka Tamminen, tutkintojen tunnustaminen
– Tarja Leblay ja Lucas Pardo, kielitaidon osoittaminen yleisissä kielitutkinnoissa
– Juhani Kulmala, yhteinen kielikoe ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinnassa
Ruotsinkielinen koulutus:
– Minna Lindberg, perusopetukseen valmistava opetus, perusopetus, ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus ja ammatillinen koulutus sekä aikuisten maahanmuuttajien koulutus
– Gun Oker-Blom, lukiokoulutukseen valmistava koulutus ja lukiokoulutus
– Jan Hellgren, ylioppilastutkinto ja ruotsi toisena kielenä -opetus”