Ranskan kieli oli ensimmäinen vieras kieli, jota opin puhumaan. Se on kuulunut elämääni jo 16 vuoden ajan, ja tarina jatkuu edelleen, vaikkakin kielen merkitys minulle on muuttunut vuosien varrella.
Muutimme perheeni kanssa Ranskaan ollessani noin kaksivuotias. Silloin osasin puhua jo jonkin verran suomea, mutten lainkaan ranskaa. Vanhempani kuitenkin laittoivat meidät kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa ummikkoina ranskalaiseen päiväkotiin, jotta oppisimme paikallisen kielen. Siitä ranskan kielen oppimisemme sitten pikkuhiljaa alkoi joutuessamme jatkuvasti kuuntelemaan ja käyttämään vierasta kieltä hoitopäivän ajan.
Asuttuamme Strasbourgissa noin vuoden siirryin päiväkodista ranskalaiseen leikkikouluun. Siellä minulle opetettiin muun muassa ranskalaista kaunokirjoitusta, vaikka olin vasta kolmivuotias. Siinä vaiheessa minun ja siskoni ranskan kielen taito ja sen asema meille alkoi olla niin vahva, että välillä jopa leikimme keskenämme ranskan kielellä.
Kun olimme asuneet Ranskassa vajaat kolme vuotta, muutimme Sveitsiin, Zürichiin. Siellä jatkoin koulunkäyntiäni ranskankielisessä koulussa, koska vanhempani katsoivat sen parhaaksi vaihtoehdoksi. Ranskan kielen taitoni parani entisestään ja muuttaessamme takaisin Suomeen neljän ulkomailla asutun vuoden jälkeen osasin kieltä melkein kuin natiivi.
Suomen kielen taitoni on aina ollut vahva, vaikka kävinkin ulkomailla koulua ranskaksi, koska meillä puhuttiin aina suomea kotona. Meillä oli kotona myös paljon suomenkielistä kirjallisuutta sekä esimerkiksi videoita, jotka helpottivat äidinkielen ylläpitoa. Lisäksi vanhempamme kuskasivat minua ja siskoani paikalliseen Suomi-kouluun, jossa saimme tavata muita, ikäisiämme, Ranskassa asuvia suomalaisia lapsia. Meillä oli myös ulkomailla asuessamme kolme eri suomalaista au-pairia, jotka toimivat lastenhoitajinamme ja jotka tietysti puhuivat meille suomea. Kaiken kaikkiaan minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia suomen kielen kanssa, kiitos vanhempiemme vaivannäön.
Palattuamme Suomeen olin ensin kolme kuukautta tavallisessa suomalaisessa päiväkodissa, kunnes seuraavana syksynä siirryin Helsingin suomalais-ranskalaiseen kouluun, missä vietin seuraavat kolme vuotta opiskellen puoleksi ranskaksi, puoleksi suomeksi. Osasin ranskaa ja suomea lähes yhtä hyvin, kunnes siirryin kolmannelle luokalle SYK:hon, jolloin ranskan kielen opintoni vähenivät huomattavasti.
Koska A-kielen opiskelu aloitetaan SYK:ssa kolmannella luokalla alusta, en voinut valita A-ranskaa, vaan aloitin A-venäjän opiskelun, jossa minulle oli valtavasti hyötyä ranskan kielen osaamisesta. En siis voinut enää opiskella ranskaa koulussa, vaan jouduin viiden vuoden ajan tyytymään Espoon kaupungin kerran viikossa järjestämään ranskan kielen ylläpito-opetukseen. Unohdin valtavasti sanoja ja rakenteita, koska en päässyt käyttämään kieltä aktiivisesti tarpeeksi usein.
Kahdeksannella luokalla sain vihdoin aloittaa ranskan kielen opiskelun koulussa valinnaisaineena, mutta kaksi tuntia ranskan alkeita kerran viikossa kahden vuoden ajan ei auttanut palauttamaan viidessä vuodessa unohdettuja asioita.
Vasta lukiossa pääsin A-ranskan kursseille, joilla taso oli vihdoin minulle sopiva, jotkut asiat tuntuivat jopa vaikeilta. Opin hirveästi uusia sanoja, ja kaikki kielioppiasiatkin olivat minulle periaatteessa aivan uusia, sillä en ollut koskaan joutunut opettelemaan niitä, vaan olin aina vain kirjoittanut sen, mikä kuulosti hyvältä. Kaikkiaan ranskan kielessä kirjoittaminen on ollut minulle vaikeinta, kun ymmärtäminen ja puhuminen on tuntunut helpolta, ja siksi olenkin ylpeä itsestäni, kun selvisin tämän syksyn ranskan ylioppilaskokeesta, jossa ainekirjoitus muodostaa kolmasosan pisteistä.
Nykyään ranska ei ole minulle enää niin sanottu ykköskieli, koska sen ohella opiskelemistani kolmesta muusta vieraasta kielestä ruotsi on oma suosikkini, joskin englannissa minulla on varmaan laajin sanavarasto. Ranskan kieli on joka tapauksessa edelleen lähellä sydäntäni, ja koen, että olen etuoikeutettu osatessani sitä sen ikään kuin vain tartuttua minuun ollessani pieni. Voinkin vain todeta, että ilman ranskan kieltä elämäni olisi ollut hyvin erilainen.
Sara Reponen