Suomi-kouluilla tarkoitetaan Suomen valtion tukemia kielikouluja joissa annetaan suomalaistaustaisille lapsille täydentävää opetusta suomen kielessä sekä tutustutetaan heitä suomalaiseen kulttuuriin. Täydentävällä opetuksella tarkoitetaan varsinaisen koulunkäynnin rinnalla annettavaa opetusta.
Suomi-koulut saavat Suomesta harkinnanvaraista valtionavustusta 3-18 – vuotiaiden suomalaistaustaisten oppilaiden opetukseen. Lisäksi joissain Suomi-kouluissa saattaa olla oppilaita tai opetusryhmiä, esim. aikuisryhmiä ja taaperoryhmiä, jotka eivät kuulu valtionavustuksen piiriin.
Nykyään Suomi-kouluja toimii jo 45 maassa. Niissä opiskelee suomea n. 4 000 lasta ja nuorta. Koulut ovat yleensä melko pieniä: keskimääräinen Suomi-koulun koko on n. 30 oppilasta, mutta on myös yli 100 oppilaan kouluja.Ensimmäiset säännöllistä opetusta antaneet suomen kielen koulut perustettiin Kanadaan jo 1960-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä toiminta alkoi nopeasti yleistyä muuallakin. Ensimmäinen eurooppalainen Suomi-koulu oli v. 1972 perustettu Lontoon lauantaikoulu.
Vuonna 1976 opetusministeriö päätti Suomi-koulujen tukemisesta ja laati ohjeet valtionavusta. Suomi-kouluille annettava valtion avustus on hakinnanavarainen ja sen myöntää Opetushallitus 3-18 –vuotiaiden oppilaiden opetukseen. Toimintatuen saamisen edellytyksenä on, että
Avustushakemuksissa tulee lisäksi olla selvitys toimintasuunnitelmasta, oppilaista ja opettajista, opetuksen tuntimääristä sekä kustannusarviosta ja rahoitussuunnitelmasta. Avustusta voidaan myöntää 2/3 opettajien opetuspalkkiosta, harkinnanvaraisesti opetustilavuokraan ja oppimateriaalikustannuksiin.
Valtion ohella Suomi-kouluja ylläpitävät tavallisesti oppilaiden vanhemmat maksamalla lukukausimaksuja ja tekemällä vapaaehtoistyötä koulun hyväksi. Lisäksi koulujen toimintaa tuetaan yksityisten ja yhteisöjen, mm. Suomi-Seura ry:n tekemillä lahjoituksilla.
Tavallisesti Suomi-kouluissa on sekä oppilaita, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla ja joille suomi on toinen tai kolmas kieli, että oppilaita, jotka asuvat perheineen väliaikaisesti ulkomailla ja joiden äidinkieli on suomi. Aiemmin koulujen oppilaat olivat ensisijaisesti vakituisesti ulkomailla asuvia, mutta suomalaisfirmojen kansainvälistymisen myötä suomea äidinkielenään puhuvien oppilaiden määrä on Suomi-koulussa lisääntynyt niin, että heitä on nykyään n. 1/3 kaikista oppilaista.
Opetuksen määrä vaihtelee eri kouluissa ja eri maissa. Keskimäärin opetusta annetaan 2 tuntia viikossa. Oppilaat jaetaan opetusryhmiin, joissa kussakin on vähintään 6 oppilasta. Ryhmäjaossa pyritään ottamaan huomioon sekä oppilaan ikä että kielitaito.
Opetuksessa keskitytään suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin opetukseen. Pienimpien kanssa leikitään, lauletaan ja loruillaan suomeksi, isompien oppilaiden kanssa luetaan, kirjoitetaan ja tarkastellaan kieltä oppikirjojen avulla. Suomenkielinen kirjallisuus on kielen opetuksessa tärkeää. Joskus Suomi-kouluissa opetukseen kuuluu myös Suomen maantietoa ja historiaa.
Suomi-kouluissa voidaan suomea opiskella myös yhteistyössä Etäkoulu Kulkurin kanssa. Joissakin Suomi-kouluissa on myös kansainvälisissä kouluissa IB-tutkintoa suorittavia oppilasryhmiä.
Suurin osa Suomi-kouluista antaa oppilailleen lukuvuoden päättyessä todistuksen suomen kielen oppimisesta. Todistukset ovat vapaamuotoisia ja luonteeltaan kannustavia. Joissakin maissa on mahdollista saada merkintä tai jopa arvosana suomen kielen taidosta myös varsinaisen koulun todistukseen.
Kansainvälisyyden maailmassa kielellinen ja kulttuurinen identiteetti on entistä tärkeämpi selviytymisen ja jaksamisen lähde. Suomi-kouluista on tullut tärkeä ulkosuomalaisten kohtaamispaikka, jossa lasten kielen opetuksen rinnalla vanhemmilla on mahdollisuus tavata toisia suomalaisia, keskustella suomeksi, lainata koulun kirjastosta suomenkielisiä kirjoja ja juhlia yhdessä lasten kanssa perinteisiä suomalaisia juhlia. Suomi-koulut rohkaisevat ja motivoivat vanhempia suomen kielen käyttöön ja arvostamiseen ja ovat siten tärkeä tuki lasten kielellisessä kehityksessä ja monikielisyyskasvatuksessa.