Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuositusta laativan työryhmän 10. kokous pidettiin Opetushallituksessa 19.11. 2014. Tällä kertaa kaikki työryhmän 11 jäsentä olivat paikalla henkilökohtaisesti.  

Puheenjohtaja Leena Nissilä avasi kokouksen toivottamalla erityisesti tervetulleeksi  FT Heidi Vaaralan Jyväskylän yliopistosta. Heidi Vaarala oli ensimmäistä kertaa mukana työryhmän kokouksessa. Hänen erityisalueensa OPSS-työssä on lasten ja nuorten kirjallisuus . 

Kokouksen alussa puheenjohtaja kertoi lyhyesti suomalaisen opetussuunnitelmatyön tämänhetkisistä vaiheista. Sen  jälkeen Helena Korpela selosti  työryhmän etäjäsenten OPSS-kommentointia. Sitä oli kommentoinut määräaikaan mennessä vain 7 etäjäsentä, mikä on vajaat puolet työhön lupautuneista Suomi-koulujen opettajista. Kommentoijien  vähäinen lukumäärä oli työryhmälle pettymys, ja kokouksessa harkittiin mahdollisten lisäjäsenten kutsumista seuraavalle kommentointikierrokselle. Kommentteja oli tullut yhteensä 120, osa pienempiä, osa suurempia. Helena Korpela totesi, että kommenteista heijastuu tarve konkreettisiin ohjeisiin ja jossain määrin myös opetussuunnitelman vieraus käytännön työssä. Hän totesi, että kommenteissa on paljon hyviä huomioita ja ne antavat paljon keskustelun aihetta.

Puheenjohtaja huomautti, että opetussuunnitelmasuositus on kaiken kaikkiaan liian pitkä ja sitä on tiivistettävä. Hän myös kehotti työryhmää pohtimaan, mitkä asiat siitä siirretään oppaaseen, jossa annetaan konkreettisia ohjeita ja esimerkkejä. Tämä lisämateriaali pyritään saamaan valmiiksi samanaikaisesti OPSS:n kanssa.

Tämän jälkeen Heidi Vaarala esitteli ehdotustaan kirjallisuuden käsittelemiseksi opetussuunnitelmasuosituksessa. Hän pohti esityksessään kirjallisuuden merkitystä opetustyössä myös silloin, kun oppilaiden suomen kielen taito on puutteellinen. Työryhmässä pohdittiin mm. kysymystä, mitä klassista kirjallisuutta oppilaille tulisi opettaa ja onko klassisen kirjallisuuden opettaminen tärkeämpää kuin nykykirjallisuuden esille ottaminen. Heidi Vaarala totesi, että Suomessa on erittäin korkeatasoista lasten ja nuorten kirjallisuutta. Frankfurtin kirjamessujen jälkeen myös monien muiden kirjailijoiden kuin Mauri Kunnaksen, Timo Parvelan ja Nopolan sisarusten teoksia on huomattu ja useita käännössopimuksia tehty. On hyvä,  että lapset tuntevat kirjat myös asuinmaansa kielellä, sillä se kasvattaa  kiinnostusta suomalaiseen kirjallisuuteen ja antaa opettajille lisää mahdollisuuksia kirjallisuuden käsittelyyn oppitunneilla. Vaarala esitti myös kysymyksen selkokirjallisuuden käytöstä Suomi-koulujen opetuksessa. Asiasta virisi vilkas keskustelu selkokielisten kirjojen hyödyistä ja haitoista. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että oppilaille on tarjottava kaikenlaisia tekstejä ja että tekstikäsite ulottuu huomattavasti laajemmalle kuin vain kirjoitettuun tekstiin. 

Heidi Vaarala esitteli runsaan valikoiman sekä pienille lapsille että nuorille kohdennettua kirjallisuutta ja totesi, että ainakin Suomessa on vaikeaa saada poikia lukemaan.  Kirjoja valittaessa tulisi ottaa huomioon, paitsi kirjojen aiheet myös kirjojen kieli. Nuorten maailmassa käytetään myös nuorten kieltä. Lopuksi Vaarala esitteli nettisivuja, joilta löytyy kirjallisuusluetteloita ja kirja-arvioita.

Kirjallisuuskeskustelun jälkeen työryhmä kävi  yksityiskohtaisesti läpi lähes kaikki etäjäseniltä tulleet kommentit. Kommenteista keskusteltiin ja työryhmäläisille annettiin kotitehtäväksi muuttaa tekstiä sikäli kuin työryhmä katsoi muutokset aiheellisiksi. 

Työryhmän vielä joulukuuksi suunniteltu seuraava kokous siirrettiin tammikuuhun. Puheenjohtaja katsoi, että tässä vaiheessa on tärkeää, että OPSS:n seurantaryhmä arvioi työn tähänastisen tuloksen ja että työryhmä kokoontuu vasta sen jälkeen.  Seurantaryhmä kutsutaan koolle niin pian kuin mahdollista.